Jos geneettistä alttiutta ei perimäänsä ole sattuman kauppana saanut, kovastakin juomisesta voi siirtyä kohtuukäyttöön. Silloin ei henkilö ole sairastunut alkoholismiin. Jos lopettaminen ei onnistu ja negatiivisia seurauksia tulee toistuvasti, riippuvuus on kehittynyt peruuttamattomasti. Ihmiset jakautuvat kahteen osaan riippuvuuksien suhteen: perimässään alttiutta kantavat jotka voivat sairastua ja ne, joilla sitä ei ole. Fenix-klinikoilla hoidetaan ensimmäisiä.

Läheiset oireilevat usein tietämättään tyypillisellä tavalla päihderiippuvaisen lähipiirissä. Koko yhteisö tarvitsee hoitoa, sillä sairauden luonteeseen kuuluu se, että koko yhteisön dynamiikka kietoutuu riippuvaisen ympärille ja oma elämä saattaa jäädä huomaamatta elämättä. Läheiset saavat hoidossa tiedon sairaudesta ja sen vaikutuksista myös lähipiirin ihmisiin.

Fenix-klinikoilla hoidetaan sairautta ja hoito tähtää toipumiseen. Toipumiseen eivät retkahdukset enää kuulu, ne ovat juovan ajan käytöstä. Jos retkahdus kuitenkin tapahtuu hoidon jälkeen, se on tietoinen valinta pullon ja kaiken muun välillä. 

Toisen ihmisen raitistaminen on mahdotonta. Läheiset saavat hoidossa tiedon sairauden luonteesta ja ymmärryksen siitä, miksi he eivät voi saada ketään raitistumaan.

Hoidossa saadaan ymmärrys siitä, että jokainen on vastuussa omasta toipumisestaan, niin alkoholisti kuin läheinenkin. Läheinen on vastuussa vain omasta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, ei alkoholistista tai tämän hyvinvoinnista.

Vaikka alkoholisti jatkaisikin juomistaan, läheinen on silti oikeutettu jatkohoitoon ja tätä suositellaankin lämpimästi oman toipumisen ja irti päästämisen vuoksi.

Päihderiippuvuus tuottaa tietynlaista, tyypillisesti hyvin vastenmielistä käytöstä muita kohtaan iästä, asemasta tai sukupuolesta riippumatta. Kun päihderiippuvuus hoidetaan, ihmisen todellinen luonne pääsee esiin.

Raittiit alkoholistit ovat rentoja, hyvinvoivia ja itsestään huolen pitäviä ihmisiä, joiden lähellä on helppo olla.

Ihmisiä on tässä suhteessa kahteen junaan: jos perimässä ei ole alttiutta sairastumiseen, korkin voi laittaa kiinni. Jos se perimässä on ja riippuvuus syntyy, korkin kiinni laitto ei onnistu ilman asiantuntevaa hoitoa. Tästä ei kannata kiistellä, sillä meissä ihmisissä on molemmanlaisia tyyppejä, eikä kumpikaan tyyppi ole toistaan ansioituneempi. Sairaus vaatii hoitoa, pelkkä ”riskikulutus” ilman riippuvuuden puhkeamista ei sitä lopettamiseen tarvitse.

Vahva kokemukseen perustuva asiantuntemus viittaa siihen, ettei riippuvuutta voi hoitaa lääkkeillä. Tutkimukseen perustuva näyttö lääkkeiden tehokkuudesta on heikko ja tulkinnat kyseenalaisia.

Kun riippuvuus on syntynyt, kohtuukäyttö ei ole harjoittelun asia eikä se onnistu kuin korkeintaan joitakin ensimmäisiä kertoja ennen toistuvia kontrollin menetyksiä. Riippuvuus on kemiallista eikä riipu tahdonvoimasta.

Jos kemiallista riippuvuutta verrataan vaikka diabetekseen tai keliakiaan, asia on ehkä helpompi mieltää: Onko haimasi insuliinin eritys tahdonvoimastasi kiinni? Voitko säädellä suolinukkasi toimintaa? Miksei diabeetikkoja kannata opettaa hallitsemaan insuliinineritystään tai keliaakikkoja sietämään gluteenia?

Toinen ei voi raitistaa toista, vaan työ on jokaisen tehtävä itse saamansa oikean tiedon pohjalta. Juomisen syy ei ole läheisissä, lapsuudessa, sosiaalisissa ongelmissa tai elämän kolhuissa - juomisen syy on vain ja ainoastaan sairaus, josta voi toipua asiantuntevassa hoidossa.